Hienoja tyyppejä on kyllä tullut matkan varrella tavattua ja muutamiin tulee varmasti pidettyä yhteyttä jatkossakin. Parin saksalaisen (ensimmäisessä kuvassa muutama heistä) kanssa on jo alustavasti lyöty lukkoon esimerkiksi ensi syksyn Oktoberfestit, jonne mahdollisuuksien mukaan ilman muuta tulee lähdettyä. Punttitoverini Alex vielä vihjaisi hienovaraisesti, että pohkeille kannattaa antaa runtua ennen festejä. Tulitikuilla ei nimittäin kerätä rispektiä kun jalassa on aidot baijerilaiset polven alapuolelle loppuvat pöksyt.
Vaihtariporukassa hengaamalla pääsee elämisen alkuun, mutta jos vaihtoajasta haluaa oikeasti jotain irti, niin suosittelen lämpimästi tutustumista paikallisiin. Onhan se bilettäminen ja eri kansallisuuksiin tutustuminen ihan lystiä, mutta ylivoimaisesti suurimmat kiksit täällä olen kyllä saanut muista tuttavuuksista. Suurimman osan vapaa-ajastani olenkin viettänyt BJJ-reeniporukan ja erään bermudalaisen sällin kanssa. Ja mistäköhän tämän em. tyyppien kehumisen alottaisi. Kokeillaan vaikka reenikavereita.
Jokaisesta reenikaverista olisi totta vie aineksia uudeksi parhaaksi kaveriksi, etenkin tuosta valmentajastani. Tämä miesten välinen tunne on onneksi molemminpuoleinen, ja eniten vapaa-aikaa onkin tullut vietettyä 38-vuotiaan Nathanin kanssa. Omien reenien ohella olemme käyneet kahdestaan muun muassa reenailemassa hieman lisää, pyörineet Halifaxin ghetoissa ja istuneet iltoja Booster Juicen roheiinipirtelöiden parissa. Nuo pirtelöt ovat muuten parhautta, sama ketju Suomeen kiitos. Nathan järjesti vielä meikäläiselle reeniporukan kesken eilen pienimuotoiset läksiäisjuhlat, jotka olivat oikein todella onnistuneet.
Luojan kiitos reenit ovat tänään vasta neljältä, sillä tätä kohmeloa on saanut hätistellä koko päivän aika urakalla. Kuva-aineiston kahlaaminen valaisee kyllä olotilan syntymisen syitä. Ihan tappiin asti ei tullut vedettyä, mutta en toisaalta haluaisikaan lähteä Nathanin kanssa kilpasille. Sen verran oli tekemisen meininkiä, että olisi voinut jäädä toiseksi.
Reeniporukan lisäksi toinen mainitsemisen arvoinen tuttavuus on Chris Tucker (kyllä, nimi on tasan sama kuin sillä Hollywood-starballa mutta niin on myös asenne). Vapaa-ajallaan mies on mm. malli, kuinkas muutenkaan.
Tämäkin jätkä huitelee iältään jo melkein neljissä kymmenissä, mikä oli aluksi itselle todella vaikea uskoa. Jutut ovat parikymppisen tasoa, joten mailit mittarissa ei näy ainakaan sillä saralla. Arki-illat onkin mennyt leppoisasti Chrisin poikamiesboksissa järmäten ja tehden tasan samoja juttuja, kuin mitä hyvien Börjien kanssa nyt yleensä tehdään. Lisäksi Chrisin kautta on tullut tutustuttua vieläkin villeimpiin tyyppeihin, ja yksi perjantai meni mm. muutaman sunnimuslimin kanssa juoden viskiä ja kuunnellen NWA:ta. Eipä olisi koto-Suomessa arvannut mitä täällä odottaa.
Tarinan opetus? Ottakaa vaihdosta kaikki irti, itselle nämä reilut kolme kuukautta ovat tarjonneet isoimmat kiksit vaihtariporukan ulkopuolella koetuista jutuista. Vaihtareiden kanssa ei pääse kuitenkaan samalla tavalla integroitumaan paikalliseen elämisen meininkiin. Suurin ikävä mulla tuleekin juuri näitä kanadalaisia kavereita ja tuota bermudan vahvistusta.
