lauantai 16. tammikuuta 2010

Florida part 1

Koulu Halifaxissa oli pulkassa 18. joulukuuta, jonka jälkeen joulu jo kolkutteli ovella. Suurin osa vaihtareista suuntasi kotikonnuille joulun viettoon, mutta osa – myös me – käytti vuoden lopun reissaamiseen. Meille valinta oli helppo, lentokoneen nokan piti osoittaa lämpimään. Niinpä 21. joulukuuta aloitimme kahden viikon loman Orlandossa, Floridassa.

Tosin, koko itä-rannikkoa sekoittanut lumimyrsky perui alkuperäisen lentomme Washingtoniin. Vaihtoehdoksi annettiin kahden vuorokauden odotus Halifaxissa tai lento Torontoon, ja vuorokauden odotus siellä. Valinta osui Torontoon, johon päästyämme kinuimme välittömästi pääsyä jo buukattujen Orlando-lentojen stand by -listalle siltä varalta, että jotain ei etelän loma kiinnostakaan. Ja niinhän siinä onnekkaasti kävikin, että mahduimme tuurilla lennolle ja vältimme vuorokauden lentokentällä maleksimisen.


No mutta asiaan. Matka oli varattu jo lokakuussa, koska silloin haaviin tarttui huokea paketti lennosta ja neljän tähden hotellista hintaan 500 euroa per kärsä. Odotukset olivat korkealla ja niihin kyllä vastaattiin, hotelli sijaitsi Orlandon keskustassa moottoritien varrella, josta oli vaivaton lähteä mihin tahansa ilmansuuntaan ilman turhaa ruuhkaa. Ja ilmainen vinkki Orlandoon matkaaville. Vaikka suurin osa hotelleista sijaitsee International Drivella (ja jostain kumman syystä porukka sitä suosittelee), on se 7 mailin päästä Orlandosta ja todella ruuhkainen ja näätäinen liikenteen suhteen. Suosittelen keskustaa, auto siellä pitää joka tapauksessa vuokrata niin miksi tehdä homma liian vaikeaksi. Hotellista ei muutenkaan ollut pahaa sanottavaa. Kaikki pelasi viimeisen päälle ja palvelukin oli suomalaisen makuun melkein yliystävällistä.

Kaksi viikkoa on pitkä aika maata auringossa altaalla, joten jokaiselle päivälle keksittiin myös muuta mielekästä tekemistä. Ensimmäinen päivä kierreltiin ja kaarreltiin Orlandon keskustassa ja odotettiin suomalaisten lisävahvistusten saapumista. Äidin ja systerin oli tarkoitus tulla päivää myöhemmin, joten otimme odottelun iisisti ettei paikat revähdä. Oli ko. henkilöiden myötä nimittäin sellainen annos ADHD:ta tulossa, että pakko oli ladata akkuja myös altaalla.

Lopulta hullunkurinen perhe oli koossa ja vuokra-auto alla. Niinpä hurautimme paikalliseen elokuvateatteriin katsomaan Disneyn tämän vuoden uutuuden, luvassa oli The Princess and the Frog. Leffa oli loppuvuonna Avatarin jälkeen Amerikan ylivoimainen kakkonen ja sen kyllä huomasi, meidän lisäksi leffateatterissa oli 5 henkilöä. Noh ei sen väliä, testosteroni ei kärynnyt mutta elokuva oli siitä huolimatta loistava. Vanhan ajan piirretty ilman liikoja tietokone-efektejä, toimii. Ja onhan siinä sitä rakkautta. Saa pitää tyttöystävää kädestä ja hempeillä. Ei ihan luonnollisesti lähtenyt ne omat korvasta korvaan -hymyt, mutta hameväen ilmeistä päätellen elokuvassa oli jotain spesiaalia.

Orlando on Floridan suosituimpia paikkoja keskeisen sijainnin ja monien teemapuistojen takia. Orlandon puistoista valitsimme kahden päivän passit Disneyn puistoihin, joista tsekkasimme legendaarisen Magic Kingdomin jouluaattona (vuoden toiseksi suosituin päivä joulupäivän jälkeen). Porukkaa oli aivan pirusti ja joka paikkaan sai jonottaa, mutta mikäs siinä oli 24 asteen lämmössä ollessa. Aamulla mentiin ja illalla lähdettiin, ja niiden 10 tunnin aikana nähtiin kyllä taatusti kaikki mitä haluttiin. Ja onhan se hieno paikka. Laitepuoli ja yleisfiilis oli toki lapsille tarkoitettu, mutta kyllä sieltä aikuinenkin löysi hämmästeltävää. Ja kaikkien pariskuntien pitää ottaa Tuhkimo-linnan edustalla yhteispotretti. Näin olen ymmärtänyt. Tai näin minulle kerrottiin. (alle en kuitenkaan sellaista laittanut, koska se oli aavistuksen liian kermainen)

Ainiin. Magic Kingdomissa voi myös nähdä erilaisia Disneyn hahmoja, joita halaamaan päästäkseen täytyy jonottaa jotain vartin (Toy Storin cowboy) ja tunnin (Mikki Hiiri) väliltä. Me jonotimme prinsessoja katsomaan, se oli hyvin tärkeää. Miehille tiedoksi, syökää ylpeytenne ja varmistakaa mihin jonotatte. Keiju-jono oli prinsessa-jonon vieressä, joten vietimme ensin allekirjoittaneen jääräpäisyyden takia vartin väärässä jonossa. Ja sanomista tuli.

Jouluaatto ei rapakon takana ole vielä juuri mitään, joten vasta joulupäivänä “vietimme” itsekin joulua. Oudolta tuntui, koska ulkona on kesäkelit ja lumesta/kylmästä ei tietoakaan. Päivä kului uima-altaalla ja ilta joulupäivällisellä, mahtava levähdyspäivä hektisen Disneyn jälkeen.

Ja levähtää pitikin, sillä seuraavana päivänä tiedossa oli ankaraa shoppailua. Ensimmäisen shoppailupäivän valinnassa ei tietenkään käytetty harkintaa, joten suuntasimme paikalliseen outlettiin vuoden vilkkaimpana ostospäivänä. Kanisteri hajosi kyllä kieltämättä heti moottoritiellä. Viimeinen 2 kilometriä vei aikaa rapiat 1,5 tuntia, sillä jokainen halusi ostoksille samaan paikkaan. Lopulta auto oli kuitenkin parkissa ja lyllertäminen tuhansien ihmisten sopassa voi alkaa. Ja sitä porukkaa oli aivan järjettömästi, osassa kaupoissa oli kahta neliötä kohti yksi ihminen. Kassajonotkin mitattiin kymmenissä metreissä, joten oman mielenrauhan säilyttämiseksi käännyin osasta liikkeistä jo ovelta takaisin. Ja ikään kuin alleviivatakseni omaa turhautumistani ostin seitsemän tunnin aikana vain yhden t-paidan (jonka ostin ensimmäisestä kaupasta). Noh, naiset ostivat sitten senkin edestä.

Seuraavana päivänä noudatimme tuttua äksöniä/lepoa -rytmiä, joten vuorossa oli koko päivä lepoa ennen toista Disney-päivää. Toinen valittu puisto oli Disney Hollywood Studios, joka keskittyy elokuviin ja animaatioihin.

Kahdesta Disneyn puistosta tämä oli mielestäni se parempi, sillä siellä oli enemmän tekemistä aikuisille. Eräs mainitsemisen arvoinen kokemus oli Indiana Jones -näytelmä, jossa 40 minuutin esitys kävi läpi kolme erilaista stunttikohtausta ja millaisia kikkoja niissä käytetään. Periamerikkalaista jaarittelua ja hauskuttelua oli ehkä hivenen liikaa, mutta mikä minä olen toisaalta toisen kulttuurin kasvattina arvostelemaan. Sellainen on tuolla ihan normaalia.

Stunttiautojen kaahailu oli samanlainen kokemus, jossa 35 min ohjelma keskittyi autoilla/prätkillä kikkailuun. Hieno tämäkin.

Paras juttu oli ehkä The Great Movie Ride, joka oli vaunuajelu läpi erilaisten elokuvien. Oli villiä länttä ja Maija Poppasta, mutta tyylikkäin juttu oli kyllä Alien. Harmi vaan, että säikyttely oli perheen pienimpien takia melko kesyä.

Ja onhan siellä sitten Kaunotar ja Hirviö -musikaali typistettynä versiona. Se on todella IHANA. Ja juoni on PARAS IKINÄ. Ja voi miten röyhkeä se öykkäri on joka haluaa Bellen väkisin. Mut TOSIRAKKAUS voittaa eikä ole väliä vaikka olisit ulkonäön puolesta ihan täys HIRVIÖ jos oot vaan SISÄLTÄ todella KULTAINEN.

Ja oli siellä muutakin ja pari laitetta jäi näkemättäkin röyhkeiden jonojen takia. 10 tuntia oli tosin ihan tarpeeksi ja illalla ajelimme lentokentälle hakemaan systerin poikaystävän (kaikille kavereille sori), joten vihdoinkin minullakin oli seurassani joku, jota melkein kiinnosti brassijujutsu ja bänditouhut. Yritti varmaan vaan miellyttää, mut sekin kelpasi minulle.


Miehet haluaa tehdä tietenkin miesten juttuja, joten miksipä ei shoppailisi seuraavana päivänä hieman lisää. Turhia wc-käyntejä välttääksemme joimme ennen shoppailua reilut litran proteiinipirtelöt mieheen. Planet Smoothie on oikeastaan vastaava paikka kuin jo kehumani kanadalainen Boosterjuice, ja sieltä tulikin muutamana päivänä haettua vauhtia. 

Seuraava outlet oli eri kuin edellinen, ja sieltä minäkin löysin yhtä sun toista vaatetta. Tuli kyllä hamstrattua kamaa oikein urakalla, mut ei se mitään meinaa niillä alennuksilla.

NHL-peli oli vältellyt aina tähän saakka, mutta 30. joulukuuta tämäkin kohta poistui todo-listalta. Illalla ajoimme Tampaan, jossa Tampa Bay Lightning kohtasi Monteal Canadiensin. Halli oli ehkä ¾ täysi, mutta meininkiä riitti siitä huolimatta. Jostain syystä Montrealin kannattajia oli melkein puolet hallin väestä, ja Tampan kannattajilla oli täysi työ pysyä habsien huutosakin perässä. Mutta meteli oli kyllä käsittämätön, pahimmissa mölykohdissa mietin jopa työntää sormet korviin. Pelistä lähinnä viimeinen erä oli hyvää änärikiekkoa, kun kumpikin hakivat Tampan tasoituksen jälkeen voittoa tosissaan. Montreal kuitenkin korjasi potin jatkoajalla lukemin 1-2. 

Tässä Florida part 1. Toista osaa odotellessa.

maanantai 4. tammikuuta 2010

Se oli siinä

Sehän hurahti. Vaihto on nyt taakse jäänyttä elämää ja Suomen lempeä talvi kutsuu. Sitä ennen nautin onneksi kahden viikon loman Floridan lämmössä, mutta siitä lisää viimeisessä kirjoituksessa. Tämä keskittyy viimeisiin Kanadan fiiliksiin.



Viimeiset päivät jatkoivat siitä mihin edellisessä kirjoituksessa jäätiin. Viimeisiä bileitä, viimeisiä tenttejä ja viimeisiä reenejä. Tentit sujuivat kaikki erinomaisesti ja sarjasta A- A- C+ ei löydy kyllä löydy juurikaan parantamisen varaa. Etenkin kirjallisuuden C+:n muistan tästä eteen päin mainita tasan jokaisessa käänteessä, sillä se vaati vaivaa ja voimasanoja. Kyseisen kurssin 1500 sivuisen Retellings -kurssikirjankin raahasin matkamuistona mukanani Suomeen.

Todellisuudessa kyseinen kirja on laukussani siitä syystä, ettei koulun kirjakauppa suostunut ostamaan 120 taalan kirjaani takaisin, koska sitä ei tarvita enää ensi lukuvuonna. Tai no olisivat ne ostaneet, mutta siitä olisi saanut 5 dollaria JOS minulla olisi ollut mukanani kirjan kanssa tullut runo-CD. Eipä ollut mukana, enkä lumimyrskyssä lähtenyt tarpomaan himaan ja takaisin kolmen euron takia. Muutenkin kirjakaupan ostopolitiikka oli ihan suoraa sitä itseään, 120 dollarin kirjoista sai järjestään noin 50% takaisin oli kirja miten uuden veroinen tahansa. Vaan eipä ollut vaihtoehtoa, pakko oli myydä, kun en ole noita ensi vuonna itse uusille opiskelijoille kaupiskelemassa. Ja kirjat tosiaan oli lukuvuoden alussa käytännössä pakko ostaa, sillä koulun kirjastossa niitä ei ollut.

Onneksi metro-passin (kuukausilippu Halifaxin julkisiin) kanssa oltiin rennompia, ja siitä sai ensi vuoden rahat takaisin vaikka teinkin palautuksen myöhässä. Ideana opiskelijoille pakollinen kuukausilippu on kaksipiippuinen juttu, sillä osa vaihtareista/paikallisista ei käytä busseja koskaan. Minulle se tosin kelpasi, sillä suhasin busseilla päivittäin kaupungin päästä toiseen ja säästin passilla satoja euroja. Suurin osa tosin unohti koko passin palautuksen ja menettivät rahansa, sillä palautusmahdollisuudesta ei erikseen liikoja huudella. Tämä kannattaa tulevien Halifax-vaihtareiden muistaa. Muuten lähtöbyrokratiaa ei ollut, ja koulu lähettää opintosuoritukset Lappeenrantaan automaattisesti. Toivottavasti Suomessa kurssien hyväksyttäminen toimii yhtä jouhevasti.

Tenttien huvettua oli viimeisten jäähyväisten aika. Tosin parhaiden kavereiden kanssa jätimme moiset epämiehiset (onko tämä edes suomea?) herkistelyt väliin, ja keskityimme sen sijaan miettimään jälleennäkemisten ajankohtaa. Oktoberfest kutsuu syksyllä ja Bermuda heti, kun sinne saa sopuhintaan lentoja. Ja toivottavasti joskus vielä käväisen Halifaxissakin, jäi sinne sen verran paikallisia kavereita. 

Ja koska kaikki hienot raportit loppuvat aina tyylikkääseen yhteenvetoon, niin tässä reissusta ensimmäisenä mieleen jääneitä asioita.

Peukku ylös!

1. Kaverit. Reenikavereita, paria vaihtaria ja yhtä bermudalaista tulee kyllä ikävä. Ei olisi uskonut, että neljässä kuukaudessa voi oikeasti syntyä niin hyviä ystävyyksiä.

2. Kielitaidon karttuminen. Perfektionisti haluaa aina parantaa kaikkea, mutta kyllä näihin saavutettuihin tuloksiin voi olla ihan tyytyväinen. Etenkin englantia äidinkielenään puhuvien kanssa hengaaminen paransi omaa lontootani aivan älyttömästi, ja Chris ja kumppanit tekivät parhaani vieroittaakseen puheeni kirjakielen oikeaoppisuudesta. I'll hollaz at you lata, Chris!

3. Erilaisten ihmisten, kulttuurien ja tapojen kohtaaminen. Kyllä se aina vaan avartaa.

4. Reenimahdollisuudet. Nämä olivat kaikin puolin huikeat.

5. Toisenlaisen koulun kokeminen. Oli hienoa nähdä, miten toisella puolella maailmaa opiskellaan samaa alaa.

6. Viihteellisyys. Oli maa kumpi tahansa, rapakon takana osataan tehdä asioista showta. Vilkkuvat valot lämmittävät vanhan nörtin sydäntä aina kummasti.

7. Kanankoivet. Näitä Suomen pubeihin ja heti.

8. Loistavat ja motivoituneet proffat.

9. Outletit ja muut halvat ostosparatiisit.

10. Boosterjuice & Tim Hortons.


Peukku alas!
1. Kallis puhelimen/netin käyttö. Viiden megan kuukausilimitillä varustettu nettiliittymä maksaa noin 30 taalaa kuussa. Lisägigat operaattorista riippuen tyyliin viisi taalaa kipale.

2. Yliopisto-opiskelun kallius. Onneksi LTY maksoi minun viuluni.

3. Kallis ruoka. Eikä täältä saa edes Ehrmannin rahkaa. Tai mitään muutakaan rahkaa.

Kiitos Halifax. Seuraavassa kirjoituksessa kahden viikon Floridan loman parhaat palat.



Ainiin. Monet ovat kysyneet, että millä tavalla Suomi tunnetaan maailmalla. Vaihtarit ovat melko hyvin perillä, kanadalaisten lähinnä lätkästä. Muita satunnaisia huomioita oli metallibändien suosio, muutama HIM- ja Apocalyptica-paitainen tyyppi käveli vastaan. Hauskin juttu tuli kyllä reenikavereiden keskuudesta. Pari jätkää nimittäin kuuntelivat innoissaan Turmion Kätilöitä. Toivottavasti eivät lyriikoiden takia.