Tosin, koko itä-rannikkoa sekoittanut lumimyrsky perui alkuperäisen lentomme Washingtoniin. Vaihtoehdoksi annettiin kahden vuorokauden odotus Halifaxissa tai lento Torontoon, ja vuorokauden odotus siellä. Valinta osui Torontoon, johon päästyämme kinuimme välittömästi pääsyä jo buukattujen Orlando-lentojen stand by -listalle siltä varalta, että jotain ei etelän loma kiinnostakaan. Ja niinhän siinä onnekkaasti kävikin, että mahduimme tuurilla lennolle ja vältimme vuorokauden lentokentällä maleksimisen.
No mutta asiaan. Matka oli varattu jo lokakuussa, koska silloin haaviin tarttui huokea paketti lennosta ja neljän tähden hotellista hintaan 500 euroa per kärsä. Odotukset olivat korkealla ja niihin kyllä vastaattiin, hotelli sijaitsi Orlandon keskustassa moottoritien varrella, josta oli vaivaton lähteä mihin tahansa ilmansuuntaan ilman turhaa ruuhkaa. Ja ilmainen vinkki Orlandoon matkaaville. Vaikka suurin osa hotelleista sijaitsee International Drivella (ja jostain kumman syystä porukka sitä suosittelee), on se 7 mailin päästä Orlandosta ja todella ruuhkainen ja näätäinen liikenteen suhteen. Suosittelen keskustaa, auto siellä pitää joka tapauksessa vuokrata niin miksi tehdä homma liian vaikeaksi. Hotellista ei muutenkaan ollut pahaa sanottavaa. Kaikki pelasi viimeisen päälle ja palvelukin oli suomalaisen makuun melkein yliystävällistä.
Kaksi viikkoa on pitkä aika maata auringossa altaalla, joten jokaiselle päivälle keksittiin myös muuta mielekästä tekemistä. Ensimmäinen päivä kierreltiin ja kaarreltiin Orlandon keskustassa ja odotettiin suomalaisten lisävahvistusten saapumista. Äidin ja systerin oli tarkoitus tulla päivää myöhemmin, joten otimme odottelun iisisti ettei paikat revähdä. Oli ko. henkilöiden myötä nimittäin sellainen annos ADHD:ta tulossa, että pakko oli ladata akkuja myös altaalla.
Lopulta hullunkurinen perhe oli koossa ja vuokra-auto alla. Niinpä hurautimme paikalliseen elokuvateatteriin katsomaan Disneyn tämän vuoden uutuuden, luvassa oli The Princess and the Frog. Leffa oli loppuvuonna Avatarin jälkeen Amerikan ylivoimainen kakkonen ja sen kyllä huomasi, meidän lisäksi leffateatterissa oli 5 henkilöä. Noh ei sen väliä, testosteroni ei kärynnyt mutta elokuva oli siitä huolimatta loistava. Vanhan ajan piirretty ilman liikoja tietokone-efektejä, toimii. Ja onhan siinä sitä rakkautta. Saa pitää tyttöystävää kädestä ja hempeillä. Ei ihan luonnollisesti lähtenyt ne omat korvasta korvaan -hymyt, mutta hameväen ilmeistä päätellen elokuvassa oli jotain spesiaalia.
Orlando on Floridan suosituimpia paikkoja keskeisen sijainnin ja monien teemapuistojen takia. Orlandon puistoista valitsimme kahden päivän passit Disneyn puistoihin, joista tsekkasimme legendaarisen Magic Kingdomin jouluaattona (vuoden toiseksi suosituin päivä joulupäivän jälkeen). Porukkaa oli aivan pirusti ja joka paikkaan sai jonottaa, mutta mikäs siinä oli 24 asteen lämmössä ollessa. Aamulla mentiin ja illalla lähdettiin, ja niiden 10 tunnin aikana nähtiin kyllä taatusti kaikki mitä haluttiin. Ja onhan se hieno paikka. Laitepuoli ja yleisfiilis oli toki lapsille tarkoitettu, mutta kyllä sieltä aikuinenkin löysi hämmästeltävää. Ja kaikkien pariskuntien pitää ottaa Tuhkimo-linnan edustalla yhteispotretti. Näin olen ymmärtänyt. Tai näin minulle kerrottiin. (alle en kuitenkaan sellaista laittanut, koska se oli aavistuksen liian kermainen)
Ainiin. Magic Kingdomissa voi myös nähdä erilaisia Disneyn hahmoja, joita halaamaan päästäkseen täytyy jonottaa jotain vartin (Toy Storin cowboy) ja tunnin (Mikki Hiiri) väliltä. Me jonotimme prinsessoja katsomaan, se oli hyvin tärkeää. Miehille tiedoksi, syökää ylpeytenne ja varmistakaa mihin jonotatte. Keiju-jono oli prinsessa-jonon vieressä, joten vietimme ensin allekirjoittaneen jääräpäisyyden takia vartin väärässä jonossa. Ja sanomista tuli.
Jouluaatto ei rapakon takana ole vielä juuri mitään, joten vasta joulupäivänä “vietimme” itsekin joulua. Oudolta tuntui, koska ulkona on kesäkelit ja lumesta/kylmästä ei tietoakaan. Päivä kului uima-altaalla ja ilta joulupäivällisellä, mahtava levähdyspäivä hektisen Disneyn jälkeen.
Ja levähtää pitikin, sillä seuraavana päivänä tiedossa oli ankaraa shoppailua. Ensimmäisen shoppailupäivän valinnassa ei tietenkään käytetty harkintaa, joten suuntasimme paikalliseen outlettiin vuoden vilkkaimpana ostospäivänä. Kanisteri hajosi kyllä kieltämättä heti moottoritiellä. Viimeinen 2 kilometriä vei aikaa rapiat 1,5 tuntia, sillä jokainen halusi ostoksille samaan paikkaan. Lopulta auto oli kuitenkin parkissa ja lyllertäminen tuhansien ihmisten sopassa voi alkaa. Ja sitä porukkaa oli aivan järjettömästi, osassa kaupoissa oli kahta neliötä kohti yksi ihminen. Kassajonotkin mitattiin kymmenissä metreissä, joten oman mielenrauhan säilyttämiseksi käännyin osasta liikkeistä jo ovelta takaisin. Ja ikään kuin alleviivatakseni omaa turhautumistani ostin seitsemän tunnin aikana vain yhden t-paidan (jonka ostin ensimmäisestä kaupasta). Noh, naiset ostivat sitten senkin edestä.
Seuraavana päivänä noudatimme tuttua äksöniä/lepoa -rytmiä, joten vuorossa oli koko päivä lepoa ennen toista Disney-päivää. Toinen valittu puisto oli Disney Hollywood Studios, joka keskittyy elokuviin ja animaatioihin.
Kahdesta Disneyn puistosta tämä oli mielestäni se parempi, sillä siellä oli enemmän tekemistä aikuisille. Eräs mainitsemisen arvoinen kokemus oli Indiana Jones -näytelmä, jossa 40 minuutin esitys kävi läpi kolme erilaista stunttikohtausta ja millaisia kikkoja niissä käytetään. Periamerikkalaista jaarittelua ja hauskuttelua oli ehkä hivenen liikaa, mutta mikä minä olen toisaalta toisen kulttuurin kasvattina arvostelemaan. Sellainen on tuolla ihan normaalia.
Stunttiautojen kaahailu oli samanlainen kokemus, jossa 35 min ohjelma keskittyi autoilla/prätkillä kikkailuun. Hieno tämäkin.
Paras juttu oli ehkä The Great Movie Ride, joka oli vaunuajelu läpi erilaisten elokuvien. Oli villiä länttä ja Maija Poppasta, mutta tyylikkäin juttu oli kyllä Alien. Harmi vaan, että säikyttely oli perheen pienimpien takia melko kesyä.
Ja onhan siellä sitten Kaunotar ja Hirviö -musikaali typistettynä versiona. Se on todella IHANA. Ja juoni on PARAS IKINÄ. Ja voi miten röyhkeä se öykkäri on joka haluaa Bellen väkisin. Mut TOSIRAKKAUS voittaa eikä ole väliä vaikka olisit ulkonäön puolesta ihan täys HIRVIÖ jos oot vaan SISÄLTÄ todella KULTAINEN.
Ja oli siellä muutakin ja pari laitetta jäi näkemättäkin röyhkeiden jonojen takia. 10 tuntia oli tosin ihan tarpeeksi ja illalla ajelimme lentokentälle hakemaan systerin poikaystävän (kaikille kavereille sori), joten vihdoinkin minullakin oli seurassani joku, jota melkein kiinnosti brassijujutsu ja bänditouhut. Yritti varmaan vaan miellyttää, mut sekin kelpasi minulle.
Seuraava outlet oli eri kuin edellinen, ja sieltä minäkin löysin yhtä sun toista vaatetta. Tuli kyllä hamstrattua kamaa oikein urakalla, mut ei se mitään meinaa niillä alennuksilla.
NHL-peli oli vältellyt aina tähän saakka, mutta 30. joulukuuta tämäkin kohta poistui todo-listalta. Illalla ajoimme Tampaan, jossa Tampa Bay Lightning kohtasi Monteal Canadiensin. Halli oli ehkä ¾ täysi, mutta meininkiä riitti siitä huolimatta. Jostain syystä Montrealin kannattajia oli melkein puolet hallin väestä, ja Tampan kannattajilla oli täysi työ pysyä habsien huutosakin perässä. Mutta meteli oli kyllä käsittämätön, pahimmissa mölykohdissa mietin jopa työntää sormet korviin. Pelistä lähinnä viimeinen erä oli hyvää änärikiekkoa, kun kumpikin hakivat Tampan tasoituksen jälkeen voittoa tosissaan. Montreal kuitenkin korjasi potin jatkoajalla lukemin 1-2.
Tässä Florida part 1. Toista osaa odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti