Halifax

Lyhyehkö lentomatka ja New Yorkin miljoonakaupunki vaihtui muutaman sadan tuhannen asukkaan Halifaxiin. Itse kaupunki on suomalaisille tuttu varmasti lähinnä vain jääkiekon eri arvokisoista, joita täällä on viime vuosina pelattu. Eihän siinä, ei täällä nimittäin nyt oikein mitään todella hätkähdyttävää olekaan, mikä kaupungin tunnettavuutta nostaisi. Mutta ei se silti vähennä kaupungin viehättävyyttä.

Kaltevia katuja, puutaloja puutalojen perään ja teiden päällä roikkuvia puhelinlinjoja. Tällaisia kaupunkeja on tähän asti nähnyt lähinnä jenkkiläisistä tv-sarjoista tai elokuvista. Oma asuntomme sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päästä Halifaxin keskustasta ja kymmenisen minuuttia yliopistolta. Asunto on vanhahkon puutalon yläkerrassa, kaksi huonetta ja keittiö. Asunnon hankin jo Suomesta käsin eräältä puolalaiselta mieheltä näkemättä edes kuvia kämpästä, joten pieni jännitysmomentti oli sekä asunnon että vuokranantajan suhteen.

Hatarat etukäteistiedustelut pitivät kuitenkin paikkansa ja kummatkin paljastuivat kelpo tapauksiksi. Kämpässä seinät ja lattiat ovat vähän joka suuntaan vinoja mutta muuten siitä ei ole kyllä pahaa sanottavaa. Vuokrakin on vielä verrattain huokea joten mikäs täällä on asustellessa. Alla kuva South Streetistä, jolla oma kämppäni sijaitsee.

Hauska huomio paikallisesta asumisesta on tosiaan tämä ulkoa päin omakotitaloilta näyttävien talojen jakaminen moneksi pienemmäksi asunnoksi. Suurin osa opiskelijoista ja ihmisistä elävätkin juuri tällä tavalla, perinteisiä kerrostaloja täällä ei käytännössä ole ja nekin vähät ovat Halifaxisssa joko opiskelija-asuntoloita tai vanhainkoteja. Minua tämä miellyttää, sillä tylsien kerrostalokorttelien sijaan kaupunki on täynnä toinen toistaan nätimpiä puutaloja (vaikka ensimmäinen Halifaxin keskustasta otettu kuva saattaakin hämätä). Vastaavaa esimerkkiä en keksi Suomesta.

Erilaista täällä on kyllä muillakin osa-alueilla, joskaan mistään järisyttävästä kulttuurishokista ei voida puhua. Mutta esimerkiksi ruoka maksaa aivan järjettömästi ja veikkaanpa, että itselläni palaa noin 50% enemmän rahaa samanlaisen ruokavalion ylläpitoon kuin Suomessa. Kaikki artikkelit ovat vähintään 20-30% kalliimpia kuin Suomessa, johtuen ehkä tuotevalikoiman pienuudesta. Hintaero korostuu terveellisimmissä tuotteissa, sillä täällä ei hyllyt notku vaihtoehtoja. Noh, tilanne on mikä on joten rahaa palaa mutta palakoot. Ja kun tähän tottuu niin on hyvä palata Suomeen ja mätkiä ostoskärryt täyteen sisäfilettä. Ei maksa mitään. 

Elintarvikkeet muuten noudattelevat aika tuttuja linjoja, joskin nyrkkisääntönä voidaan pitää, että kaikki on himppusen verran epäterveellisempää. Roheiinin saantiin tuli myös mutka matkaan, sillä Ehrmannin punttirahkasta tai niiden substituuteista ei ole täällä vielä kuultukaan. Onneksi tilannetta paikkaamaan olen löytänyt ihan kelvolliset, joskaan ei tosiaan halvat, tuotteet.

(Pakko mainita, että tässä kohtaa roheiinin mainitseminen aiheutti ilmeisen suurta huvittuneisuutta oikolukijalla. Ihan kuin se ei olisi blogimerkinnän arvoinen asia. Minen ymmärrä. Ohan se nyt tärkeetä tämmönen asia. Reeniä! Roheiinia!)

Ruoan lisäksi kaikkea muutakin pientä ihmeteltävää riittää, vaikka mikään ei nyt sinänsä yllätyksenä tullutkaan. Kylmän ja kuuman hanan jääräpäisen erottelun ymmärtää lähinnä espanjalaisilta, mutta niin ne vaan on eroteltu täälläkin. Myös pussilakanoista ei ole kuultu eikä punttisalilla paunoja laskiessa voi aina mennä vielä ihan satavarmasti takuuseen paljonko sitä rautaa on tankoon tullut iskettyä. Suuruusluokka tosin on selvillä ja se on paljon. Todella paljon. Levottomia määriä rautaa.

Että näin. Tämä blogikirjoitus oli mukava lopettaa hyvään tarinaan, seuraavaksi on sitten kai taas tylsien faktojen vuoro. Ja kyllä, blogi laahaa vielä aika lailla jäljessä ja vaikka selittelyä ei tueta niin nyt on kyllä pakko vedota kiireeseen. Jos sitä viikonloppuna saisi reaaliaikaisemman seurannan aikaiseksi.

Tylsä ja virallinen osuus on toivottavasti tämän blogin osalta nyt historiaa. Seuraavassa jaksossa mursuviiksiä ja American Pie -opiskeluelämää.