New York jaksaa hämmästyttää joka kerta. Se pitää sisällään niin mahtavan sekoituksen eri kulttuureita ja ihmisiä, että edes pintapuolisen käsityksen saaminen kolmessa päivässä on aikamoinen urakka. Aikaa siellä saisi palamaan helposti viikkoja, eikä silloinkaan todellakaan vielä tarvitsisi hirveästi miettiä miten aikansa kuluttaisi. Vaikka meillä oli mahdollisuus pysähtyä New Yorkiin vain kolmeksi päiväksi, oli se kuitenkin todella asiallinen keikka ennen Kanadaa.
Kolmen päivän urakkaa helpotti huomattavasti hotellin sijaitseminen pelipaikoilla, suoraan Madison Square Gardenia vastapäätä, josta kävelee esim Times Squarelle noin kymmenessä minuutissa. Niinpä ensimmäinen ilta oli loogisinta aloittaa juuri sieltä, jossa tuhanten ihmisten vilinä, kerrostalon kokoiset valotaulut ja jatkuva autojen tööttäily helposti hämmentäisivät suomalaista pikkukylän poikaa. Mutta toisaalta on hauska huomata, että se mikä meille on isoa, uutta ja ihmeellistä on kuitenkin suurelle osalle täysin arkipäiväistä - joskin ilmeisen hektistä - elämää. Hieman yllättäen olen jopa itsekin tullut siihen lopputulokseen, että voisin melko helposti kuvitella itsekin nauttivani New Yorkissa asumisesta.
Päivät kuluivat kaupunkia ristiin rastiin sukkuloidessa bussilla ja metrolla. Metrot ovat - tämä ei nyt kenellekään tule yllätyksenä mutta kerrotaan silti - ylivoimaisesti paras ja nopein tapa liikkua paikasta toiseen ja yhdessä hujauksessa löysimmekin itsemme etelä-Manhattanilta tavoillemme uskollisesti nauttimasta vaatimattomasti oluita Pier 17:sta.
Samalta reissulta nappasimme mukaamme liput illan Broadway-musikaaliin, ja valitsimme eri vaihtoehdoista Shrekin. Jos New Yorkiin meinaa matkustaa, on tuo kliseinen juttu aina koettava - mutta voi pojat että siitä saa aina rahoilleen vastinetta. Lippuja ostaessa kannattaa muuten hieman paneutua asiaan. Samoja lippuja nimittäin kaupataan eri hintaan eri puolilla kaupunkia ja hieman vaivaa näkemällä lipun hinnasta säästää helposti vähintään 50%. Tämä niin sanottuna opiskelijavinkkinä, hillopäälliköitä ja muita asiantuntijoita tämä ei luonnollisestikaan kiinnosta.
Ja pakko sanoa, että Shrek sai kyllä allekirjoittaneen leuan loksahtamaan aika täydellisesti. Budjetti pyyhkii suomalaisilla elokuvilla lattiaa ja puvustus, lavastus, näyttelijäsuoritukset ja musiikista ohjaukseen kaikki oli niin viimeisen päälle hiottuja, ettei siinä jäänyt juurikaan parannettavaa. Pienenä teekkarina kiinnostusta herätti etenkin esityksen tekninen puoli ja rehellisyyden nimissä on todettava, etten oikeasti tiedä miten osa lavastuksesta pystyttiin niin uskomattomasti hoitamaan. Näyttelijä- ja laulusuorituksetkin olivat niin poskettoman suvereenia luokkaa, ettei kotimaasta löydy juurikaan henkilöitä, jotka voisivat edes jommalla kummalla osa-alueella kilpailla tasavertaisesti. Toki vertailu Suomeen on epäreilua (vähän sama kuin yrittäisi tosissaan verrata Kotiteollisuutta eiskateiskaan) ja eroavaisuuksille nyt on päivänselvät perustelut, mutta ei se silti ole Broadwayn aikaansaannoksilta pois. On tuo suuren maailman meininki vaan sen verran mykistävää.
Viimeinen päivä käytettiin Central Parkin, Chinatownin, Little Italyn, Wall Streetin ja muiden etelä-Manhattanin paikkojen ihmettelyyn. Siitä reissusta ei jälkipolville jäänyt juurikaan sankaritarinoita kerrottavaksi, joten parempi siirtyä vaan suoraan lähdön hetkeen ja takaisin JFK:lle. Seuraava määränpää olikin jo Halifax.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti