Koulu

Niin joo, koulu. Huomenna olisi ensimmäinen tentti, ja koska nopean vilkaisun perusteella aihealue ei tuota ongelmia, voin tämän aamupäivän vaikka kirjoittaa blogia ja jättää lukemisen amatööreille.

Puolen vuoden ohjelmassa on kolme kurssia, mikä vastaa kuutta kolmen opintopisteen kurssia eurooppalaisessa järjestelmässä. Ensimmäinen (josta tuota tenttikin olisi huomenna) on sisäisen laskentatoimen kurssi, jossa pyöritellään minulle sinänsä jo tuttuja asioita toimintolaskennasta budjetointiin. Mutta se mikä kurssista tekee mielenkiintoisen on keskittyminen itse laskemisen sijaan tulosten analysointiin, mikä ainakin Lappeenrannassa sivuutettiin vähän turhan nopeasti. Tällä kurssilla tehtävä alkaakin oikeastaan vasta siitä, mihin LTY:llä jäätiin. Tämä olikin syy, miksi tämä kurssi tuli otettua ja ei ole kyllä tarvinnut pettyä. Sillä mitä niillä tuloksilla, jos niiden päälle ei ymmärrä. Täällä onkin tullut opittua kaikesta laskennasta niin monta uutta pointtia, ettei uskoisikaan.

Toinen kurssi keskittyy myös osittain laskentatoimeen. Aiheena on teollisuusyritysten tietojärjestelmät ja eritoten erilaisten ERP-ratkaisujen implementointi. Kurssi yhdistää loistavasti tietotekniikan ja tuotantotalouden ja antaa loistavan käsityksen siitä, mitä rompetta yrityksen IT-infrastruktuuri pitää sisällään. Kurssi on edellistä hankalampi, sillä tietotekniikkapuolta painotetaan selkeästi (niin toki pitääkin), mutta onneksi terminologia ja tekniikat ovat jo pääosin tuttuja oman teknillisen sivuaineeni kautta. Kurssilla on kuitenkin sellaisiakin opiskelijoita, joilla ei ole mitään kosketusta tietotekniikkaan ja varsinkin naisopiskelijoiden ilmeet ovat välillä ikuistamisen arvoisia. Esimerkiksi ensimmäisellä tunnilla käsiteltiin jo härskisti TCP/IP- ja OSI-viitemallien teknisiä puolia ikään kuin lämmittelyn omaisesti, joten kyllä siellä itse kukin saa tosissaan keskittyä.

Sitten se kolmas kurssi. Varsinainen kurssivalintojeni kruununjalokivi, nimeltään "Introduction to English literature". Ja voin kertoa, että jos äidinkielen tunnit olivat joskus lukiossa tuskaa niin se oli kyllä yhtä juhlaa tähän verrattuna. On kieltämättä aika pysäyttävää huomata opiskelevansa runoutta yliopistossa taidetta pääaineenaan lukevien kanssa, sillä siellä hippien seassa istuessa olo on nimittäin pikkasen kassalla koko ajan. Neljä sataa vuotta vanhojen runojen lukeminen kun on aavistuksen haasteellista puuhaa jopa natiiviväestölle, saati sitten minulle. Runoja ja novelleja luetaan ja analysoidaan antaumuksella ja oma kontribuutioni tässä keskustelussa voidaan vähintäänkin kyseenalaistaa. Tässä koneen vieressä sattuu muuten majailemaan tämän viikon kotitehtävä, jossa piti kirjoittaa uusiksi Sir Thomas Wyattin eräs runo omin sanoin. Odotan innolla palautetta, sillä en edelleenkään tiedä yhtään mitä tuossa runossa tapahtuu. Pakko oli googlata tämän henkilökohtaisen perkeleeni muotokuva, ja komia mieshän sieltä paljastui.

Meiningiltään koulu muistuttaa aika paljon enemmän suomalaista lukiota kuin yliopistoa. Tunneilla on läsnäolopakko (tai no ei ole, mutta läsnäolot vaikuttavat loppuarvosanaan), joka tunnille tulee kotitehtäviä ja opettajat käyttävät liitutaulua powerpointin sijaan. Toisaalta opettajat ovat järjestään todella karsimaattisia tyyppejä, eikä Suomesta tuttuja nollataulu-proffia näe kun opetuksessa panostetaan powerpointeilta lukemisen sijaan opettajan ja opiskelijoiden väliseen vuorovaikutukseen. Toisin kuin Suomessa, täällä tunneilla nukkumalla putoaa kärryltä, sillä kukaan ei tee muistiinpanoja puolestasi eikä prujuja tunneta.

Em. kurssien lisäksi käyn päivittäin koulun kielikeskuksessa yksityisessä englannin opetuksessa kahden oppitunnin edestä. Tästä palvelusta on pakko nostaa yliopistolle isosti hattua, sillä se on kansainvälisille opiskelijoille täysin ilmainen. Koko perimmäinen idea tänne lähtemiselle kuitenkin oli hioa englanti vimosen päälle kondikseen, joten tällaista osaa arvostaa. Sanomattakin selvää, että Suomessa vastaavanlainen opetus maksaisi isosti.

Sellaista on koulu täällä. Vapaa-ajan aktiviteeteista seuraavassa päivityksessä. Toivottavasti saan sen ennen torstaita kirjoiteltua, sillä silloin edessä on 10 päivän roadtrip Halifaxista Torontoon. Niin joo, ja se yliopiston jenkkifutis oli todella asiallista meininkiä. Meininkiä on enemmän kuin Veikkausliigan matseissa (kertooko tämä sitten mitään) ja rahalle (opiskelijoille ilmainen) sai kyllä vastinetta. Pakko käydä jatkossakin katsomassa.